Televisiosta tuli pyhien aikana kaksikin apassionata näytöstä ja olin iloinen, että niihinkin oli tullut esityksiä, joissa hevoset todella ovat vapaita. Yleensä, kun aion katsoa show-ohjelmia kotiväki kieltelee minua, sillä valitan ja koen pahaa mieltä kuulemma liikaa hevosten kokemista kovista kuolaimista, niin, että olisi parempi, kun en katsoisi ohjelmia laisinkaan.
Minua kummastuttaakin, että nimenomaan Apassionata on jo kauan mainostanut esityksissään kuvastuvaa vapautta. Mutta mitä vapautta hevosen liikkumiseen tuo kankikuolain, ketju leuan alla, kiinnisidotut tai muuten lyhyet ohjat ja ratsastajien kannukset. Näytöksissä monet hevoset liikkuvat kuolaimen takana koittaen väistää kuolaimen painetta eivätkä ne liiku niin pehmeästi, kuin vapaana liikkuisivat.
Toivottavasti nyt esiintyneiden vapaiden hevosten ja kaulalenkillä ratsastetun esityksen kaltaiset esitykset lisääntyisivät ja suitsia käyttävätkin hoksaisivat kokeilla kuolaimettomia vaihtoehtoja.
On surullista, että yleisö kokee ylitaipuvan kaulan kaaren vain komeaksi muodoksi, vaahdon suupielissä korskeutena ja silmien tuskaisan katseen hevosen kuumuutena ja innokkuutena; ne kaikki ovat merkkejä kivusta, minkä kuolain aiheuttaa. Tuon kaiken voisi ratsastaa myös ilman kuolaimia ja jos ei voisi, niin onko tuo eettisesti sallittavaa ja hevosta kohtaan oikein? Kuolaimen aiheuttamaa kipua ei ajatella, sillä se on suussa piilossa, mutta miettikääpä vastaava paine omiin ikeniinne, hevosen suu ei ole vähemmän herkkä. Hammaslomassa on tulitikun levyinen luu, jonka päällä on vain muutaman millin paksuinen ien...
On surullista ja ehkä hevosen vika, että se sallii tuon kaltaisen ratsastuksen ja kovan kilpaurheilukäytön tapahtua. Voimallaan, nopeudellaan ja massallaan se voisi olla suostumatta, mutta se on valmis antamaan anteeksi, kunhan se löytää johtajan itselleen ja koittaa selviytyä vielä pahemmalta kohtelulta. Hevonen on liikaakin valmis antamaan anteeksi ja näin monet ihmiset kokevat hevosensa olon onnelliseksi, kun se nauttii kaikista niistä mahdollisimman hyvistä hetkistä kantamatta kaunaa ja tekemällä parhaansa, kunnes ja jos se kokee liiaksi pahaa ja sittenhän se on ihmisten mielestä tottelematon, hankala, hullu ja lopulta vaarallinen vaikka se käytöksellään vain pyytää lopettamaan satuttamisensa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti