Hoivasin eilen Ransua, jonka silmä oli viellä silloin ummessa, juottamalla sitä sylissä. Ensin sekään ei tuntunut siitä tarpeelliselta, mutta juotuaan lopulta pikku kupistani se selvästi piristyi. Kumma ettei se suostunut syömään edes turvotettuja kauraryynejä tai omenan palasia??
Illalla se halusi sitten jo tulla lähelleni lattialla kulkeissaan ja haki ruokaa pikkuisen ruokakaukalosta. Oli se kulkeissaan vähän reppana, kun ei selvästi nähnyt kunnolla. Kiinni oleva luomi oli kyllä onneksi jo vähän raollaan.
Tänään perjantaina silmä oli jo kokonaan auki ja vähän Ransu kävi jo kovistelemassa verkon takana olevaa Sylvesteri kukkoa. Onneksi se selviytyy koettelumuksestaan ja toivottavasti oppi pysymään nöyränä poikana.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti