Tossa joululomalla yhtenä päivänä, kun oli vähän lämpimämpää innostuimme Iidan kans lähteen maastoiluretkelle. Iida ratsain Tillellä ja itse lenkkeillen ja kaloreita kuluttaen.
Tille on tottunut seuraamaan liikkeitäni niin, niin että voin näyttää sille, mitä ratsastaja siltä odottaa, jos avut eivät ole ihan selvät. Sen kohdalla olenkin kauan jo ihmetellyt, että kuinka saan sen nostamaaan oikean laukan näyttämällä omilla liikkeilläni juosten sen rinnalla. Useasti on käynyt niin, että se tarjoaa tunnilla vain vasenta laukkaa, vaikka kuinka ratsastaja koittaisi tehdä nostoa ympyrällä tai väistöstä. Lopulta lähes aina sitten, kun näytän sille itse oikean laukan, se nostaa oikean, vaikka sama ratsastaja on viellä sen selässä.
Toi on aika käsittämätöntä itsestänikin.
No maastoillessa Iidan kanssa aloin kävelemään selkääni ja vatsalihaksia treenatakseni keinuttamalla ja pyörittämällä lantiotani ( metsässä ei kukaan vieras ollut näkemässä). Olisittepa nähneet Tillen ilmeen, kun se mietti, että miten noi liikkeeet tehdään. Toinen korva oli sivulle ja toinen pystyssä ja silmät kysymysmerkkinä ja meitä nauratti.
Otimme muutaman ravipätkänkin paluumatkalla.
Kotiin saapuessamme olimme kaikki kolme onnellisessa ja reissusta nauttineessa tilassa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti