keskiviikko 14. huhtikuuta 2010

kuolaimettomuus/suitsittomuus

Ratsastavien ihmisten kannattaisi miettiä oikeasti, mikä kuolaimessa on se juttu, että ne toimivat (,jos toimivat) ratsastuksessa jarruina ja kääntävänä apuna.
Jos mietitään hevosen luontaista kommunikointia, niin eiväthän hevoset koskettele toisiaan edes suupieliin siirtäessään laumanjäseniä toiseen paikkaan, puhumattakaan, että ne yrittäisivät vaikuttaa toverinsa suuhun. Toisia ei käännetä edes päähän kosketuksella. Joskehonkieli ei toimi, tönäisy tai joskus jopa potku tulee rintaan tai kylkeen. Eli siis luonnollisin tapa kommunikoida onkin istunnan lisäksi kaulalenkki, eikö?
Tänään siis sitä harjoittelimme Katjan ja Tillen kanssa. Alkutuntunnin käytimme kuolaimettomia suitsia ja käännöket sujuivat tosi hyvin lähes roikkuvin ohjin.
Kaulalenkin kanssa kaikki käännökset ei ihan sujuneet. Oletettavasti ratsastaja ratsastaessaan perinteistä poiketen ei luontaisesti toimi kropallaan ja ajatuksillaan ihan oikein.
No Tille kyllä halus kovasti tulla myös mun luokse saamaan hellyyttä, pusuja korvan taakse ja vaan olemaan tunnulla, joten huomattuaan, ettei Katja saanut käännettyä sen päätä musta pois päin, se teki omia ratkaisujaan.
Kiivettyäni kentän reunalle aidan ulkopuolelle homma sujui paremmin: siirtymiset raviin ja käyntiin huippuhienosti ja hienosti meni pari laukkapätkääkin siis Katjalla kädessään vaan irrotetuista ohjista tehty kaulalenkki.
Tillekin nautti niin, että Katjakin sai ratsastuksen jälkeen hellää läheisyyttä siltä . Eli molemmat ilmeisesti olivat onnellisia kokemuksistaan.
Ensi viikolla jatkamme harjoituksia