keskiviikko 26. toukokuuta 2010

Kukko kiipelissä

Tänään kesken pihatouhujen huomasin Sylvesteri kukon olevan kadoksissa ja lähdin etsimään heti sitä sisältä kanalasta. (kanat ovat nimittäin ulkoilleet nyt vapaana pihassa)
Ensin en sitä huomannut ja pelkäsin jo jonkin pedon sen napanneen, kunnes yht`äkkiä huomasin liikettä oudossa paikassa. Syltty parka oli jäänät jalastaan kiinni ladossa olleen pressun reunaan ja roikkui pää alaspäin.
Otin sen heti syliini ja kieputin jalan irti ansasta. Menin kukko sylissäni sisälle hakemaan sille parempaa syötävää ja tutkimaan sen vaivoja. Onneksi Syltty on ollut kesy sylikukko jo poikasesta lähtien eli sen hoito oli helppoa.
Kipeälle jalalleen se ei kärsinyt laittaa painoa, ja laskin sen lattialle odottamaan, kun hain sille majapaikaksi gerbiilien vanhan häkin. Laitoin kangasta sinne pehmukkeeksi jaa tyytyväisenä se siihen kellahti.
Se on nyt nukkunut ja syönyt herkkuruokia sisällä keittiössä koko päivän ja vähän jo nousi jaloilleen. Ehkä huomenna se jo jaksaa taas muiden kanssa touhuamaan pihalle.
On se vaan niin suloinen, kun se herättyään pehmeällä äänellä pyytää syötävää ja aivan syvässä unessa se vetää sikeitä pää niskahöyhenien suojassa. Melkein tekisi mieli opettaa se sisäkukoksi, mutta ei nyt mopolla mahottomiin.

Hevosen rakkautta

Kaikki hyvä kohtelu ja luottavainen suhde ja oikeanlainen kunnioitus molemminpuolin luo suhteen hevosen ja ihmisen välille, mikä on niin suurta ja hienoa, että sitä on edes vaikea kuvailla.
Tänään ollessani koiran kanssa lenkillä palasin pihaan aitauksen läpi ja vanha tammani 27v lähti heti kävelemään luokseni ja laski kevyesti pään syliini juuri ja juuri tunnulle. Ei siis mitään tönimistä ja vaatimusta. Silitin sitä kaulalta ja rapsutin leun alta ja olimme hiljaa lähekkäin. Hengitimme vain toisiamme ja kun lähdin kävelemään se lähti perääni ja uudelleen pysähtyessäni se koski juuri ja juuri sieraimellaan kättäni haluten olla vain tunnulla.
Se tuntui niin oikealta rakkaudelta ja yhteenkuuluvaisuudelta, etten olisi halunnut jättää vanhaa mammaa enää taakseni, kun jatkoin lenkkiä koiran kanssa. Ovat noi hevoset vaan jotain niin suurta ja hienoa.

perjantai 21. toukokuuta 2010

Kanat pihalla

Kanoilla alkoi kesä, kun päästin ne pihalle tepastelemaan. Kukoille tuli erityisesti tarve näyttää mahtavuuttaan, eikä ilman pikku nahisteluja taaskaan selvitty.
Vanha Sylvesteri eli "Syltty" on joutunut jäämään vähän sivummalle ja siitä on tullut vielä enemmän ihmisten seurasta nauttiva. Se meinaa nukahtaa syliin ja kököttää tosi mielellään jonkun polvella.
Vien sille välillä erikoisherkkuja ja onneksi se ainakin viimeksi hoksasi syödä ihan hiljaa. Kukoille on näet selvästi tyypillistä kertoa kanoille, kun löytävät syötävää. Se joka ruokkii laumansa hyvin on selvästi kukkkojen kukko ja tietysti laulutaidolla on myös merkityksensä mahtavuuden osoituksena.
Syltty parka ei ole koskaan oppinut ääntään kovin komeasti kiekumiseen käyttämään, mutta se juttelee meille kyllä mukavia pikku juttujaan. Se oikeesti vastailee, kun sille puhelee.