torstai 18. helmikuuta 2010

palloleikkiä hevosten kanssa

Tein viime talvena hevosille pallon porkkanasäkeistä. Se on mukava, kun se vähän pompahtaakin ja siitä voi hevoset ottaa vaikka hampaillaan kiinni halutessaan.

Totutin hevosia taas pitkästä aikaa palloon niin, etteivät ne pelkäisi sitä. Toin sen lähelle ja laitoin hevosten selkään ja jopa kevyesti heitin sen lautaselle, mistä se kieri alas tai otin kopin. Lisäsin liikettä vain sen mukaan, että hevoset pysyivät paikoillaan koko ajan.

Sitten aloin leikkimään pallolla itse; heittelin korkealle, otin koppia ja potkin sitä maassa eteenpäin ja pikkuhiljaa hevoset innostuivat leikkiin mukaan ja siitä seurasi innokasta laukkaa ja vauhdikkaita käännöksiä, kunnes taas palasimme rauhassa pallon rentoon lähellä pitämiseen. Jätin pallon vielä aitaukseen, jos hevoset innostisivat sen kanssa harrastamaan. Myöhemmin se ainakin oli tullut portin alta tielle

keskiviikko 17. helmikuuta 2010

Kanojen luonne

Minna, joka osti aikaisemmin neljä pikku kanoistani soitti ja kertoi yhden olevan jotenkin sairas. No seuraavana päivänä se oli onneksi taas kunnossa, mutta jäimme keskustelemaan meiltä tulleiden kanojen mukavasta luonteesta. Itse monesti ajattelin asian johtuvan siitä, että jo pienestä ne ovat tottoneet ihmisiin ympärillään, mutta uudestaa asiaa pohdittuani oletankin tasapainoisen ja luottavaisen luonteen johtuvan siitä, että meillä tiput kuoriutuvat äitikanan haudonnaan jälkeen (eikä hautomakoneessa) ja saavat oppia elämän perusasiat ja säännöt äiti-kanalta.
Muidenkin eläinten kohdalla pidetään vierotusikää tärkeänä ei vain ravinnonsaannin takia (imettävät) vaan myös psyyken kannalta. Hevosilla saattaa mm. ilmetä koulutusvaikeuksia, jos ne vieroitetaan liian aikaisin ja koirat eivät ymmärrä liian aikaisen vieroituksen takia lauman sääntöjä. Miksi kanalle ei olisi tärkeätä myös psyykkinen kehitys?
No nehän tuottavat meille ravintoa munien ja lihan muodossa ja monille ne ovat vain sitä varten, eikä niiden tunnoilla ja ajatuksilla ole mitään merkitystä

Juttu kuolaimettomuudesta

Tunne Hevonen-lehden helmikuun numerossa oli kirjoittamaani juttua kuolaimettomuudesta ja se on herättänyt onneksi positiivista palautetta. Sain puhelun, jossa yksi ihminen kysyi neuvoa, kun hän oli ostanut kuolaimettomat suitset, mutta ei ollut niitä ehtinyt viellä kokeilla niitä.
Seuraavana päivänä hän soitti tyytyväisenä ja sanoi laittaneena hevosensa oveen lapun, ettei tälle hevoselle enään ikinä kuolaimia. Huippu hienoa, että asia menee eteenpäin, sillä onnellisten hevosten kanssa on onnellisia ihmisiä ja maailma paranee.