kanalassa riitelyä

Tänään oli ollut Ransu kukolla kurja aamu. Se oli ottanut yhteen oman porukkansa pomo-kukon kanssa, joka on musta rokkikukko nimeltään Pjoko ( se näyttää samalta, kuin radio rockin kukko ja vemputtaa päätään sivuttain aika villin näköisesti. Pjoko on japania ja tarkoittaa tipua).
Pjoko aika lailla yrittää välttää tappeluita ;ainakin se menee itse aina väliin, jos toiset riitelee. Itse se ei tietenkään voi sietää, jos Ransu lähentelee sen kanoja ja ilmeisesti niin oli käynyt sillä Ransulla oli silmän ympärys turvonnut niin, että silmä oli kiinni. Ransun toisenkin silmän näkö on vähän kyseenalainen, sillä kesällä se riiteli pihalla Sylvesteri kukon kanssa, joka nyt talvella asuu kanalan toisessa osassa oman laumansa kanssa. Syltty oli nokkassut sitä myös silmään enkä ole varma kuinka Ransu sillä silmällään näkee. Se nimittäin pitää päätään usein vähän vinossa.
Pitelin Ransu reppanaa sylissä ja silittelin niin, että se rentoutui syliini ja selvästi nautti olostaan. Koitin syöttää sitä myös, mutta ei se suostunut mutustelemaan, vaikka laitoin ruokaa sen nokkaan. Toivottavasti sen näkö ei ole mennyt, muuten se on pakko lopettaa.

Sen nimi muuten johtuu siitä, että luulimme pitkään sen olevan kana. Se oli äitinsä ainoa syntynyt poikanen viime kesänä ja siitä näytti tulevan kaunein ruskea kana ikinä eli sen nimi oli ensin prinsessa ja lyheni sitten rinsessaksi. Yhtäkkiä sen ollessa jo aikuisen kokoinen, huomasimme sen pyrstön pitenevän yllättävästi ja pikkuhiljaa helttakin suureni.
Oliko kyseessä sukupuolenvaihdos eli kana olikin transu, koska muuttui kukoksi. ?? No, nimi lyhennettiin taas. Etukirjain pois ja kukosta, komeasta sellaisesta, tuli sitten Ransu.

Viime talven koko kanalaumani asuivat samassa tilassa ja nuoret kukot Pjoko ja Ransu ystävystyivät. Molemmat olivat vähän reppania ja kesyyntyivät ihmiseen helposti, kun joutuivat varomaan vanhan Simo- kukon komentoa. Rakensin kanalan sellaiseksi, että nuoret kukot pystyivät syömään ja juomaan ylätasolla, kun Simo kanoineen Syltyn kanssa olivat alhaalla.Välillä väistäessään vanhojen kanojen komentoa Pjoko saattoi hypätä jopa syliini tai olkapäälleni. Ajattelinkin, että pitäiskö lähteä kylille kukko olkapäällä, niinkuin jotkut pitävät etelän mailla papukaijaa.

Vanhemmilla kukoilla oli kummallinen ystävyys. Ne saattoivat jopa nukkua vierekkäin. Simo kyllä kerran vuodessa pöllyytti Sylttyä, mutta sitten kaikki taas sujui hyvin ilman riitoja.
Simo muutti sitten naapuriimme viime keväänä, kun hekin innostuivat kanoista, mutta oli ilmeisesti joutunut käärmeen hyökkäyksen kohteeksi kesällä, kun löytyi kuolleena metsästä. Pjokosta tuli sitten ykköskukko, koska se on kaikkein suurin ja Syltty on vähän reppana ja tottunut väistelemään.

Kukot muuten tanssivat kanoille niitä liehitellessään vähän samaan tyyliin kuin espanjalaisessa tanssissa miehet tanssivat. Kastanjettien ääni kuuluu siitä, kun ne avaavat siipisulkansa ja rämpyttävät sulkia kannuksellaan ja tepastelevat rytmikkäästi kaula ryhdikkäästi kaarella. Aika hienoa keimailua.