maanantai 23. elokuuta 2010

porukalla kavionhoitoa ja ihonhoitoa

Tossa yksi aamu Viuhu tuntui oudolta, kun se pysyi metsässä vain puiden alla. Se viihtyi seurassani, kun menin sen luokse ja nautti rapsuttelusta. Vähän matkaa se lähti perääni ja palasi taas puiden alle.
Oliskohan itikoitten aiheuttama kiusa pitänyt sen puskissa.
Kävin sitten hakemassa riimun ja Viuhu tuli reippaasti luokseni. Laitoin sen puomille ja vaahdotin sen harjaan ja häntään LOC pesuainetta, mikä tuntui sitä rauhoittavan. Kun annoin aineen jäädä vaikuttamaan, hoidin sillä aikaa kaviot ja sainkin hyvän lauman seuralaisia ympärilleni. Turre tuli odottamaan pureskeltavan kokoisia paloja kavioista ja kanat ja kukot keräsivät raspin irroittamia pikkuhiluja ja Viuhu nautti olostaan ja tuntui jopa nukahtavan. Sitä ei haitannut tilaisuuteen osallistunut erinäinen seurakunta.
Pestyäni pesuaineen pois lähdimme uudestaan laitumelle ja matkalla teimme kentällä muutaman väistöharjoituksen.
Viuhu tuntui taas onneksi omalta itseltään ja meni toisten hevosten kanssa syömään.

maanantai 16. elokuuta 2010

hevostarvikeostoksilla

Yksi nainen puhui ystävälleen raippaosastolla, että nyt tarttis ostaa toisenlainen raippa, koska hänen hevosensa ei enää pelkää nykyistä raippaa. Uskokaa, että oli vaikea olla menemättä ja puuttumatta ko keskusteluun

kouluratsastus

Surullista, mihin ratsastus onkaan menossa tai jäämässä. Hevosen muodoksi kilpailuissa hyväksytään ja jopa pidetään hyvänä sitä, että hevonen on kuolaimen takana.
Kouluratsastussäännöissähän sanotaan, että koottaessa hevosen kuono lähestyy luotilinjaa ja niskan kuuluu olla korkein kohta eli pään ei pitäisi edes olla luotilinjalla.
Silti SM-kultaa voittaa ratsukko jonka korkein kohta löytyy kaulalta ja kuono on melkein rinnassa kiinni. Kouluratsastussääntöjä pitäisi siis muuttaa, vai kuinka?
Lähes kaikissa kuvissa hevoslehdissä "huippuratsastajien" hevoset kulkevat kuolaimen takana.
K.o. muotoon hevonen pääsee vain jännittämällä alakaulalihaksiaan.
Silloin kun niska on rento ja hevonen kantaa painoaan oikeaoppisesti takajaloillaan, pää putoaa alas eikä pysty menemään luotilinjan taakse. Ja tämän muodon saa aikaiseksi myös ilman kuolaimia.
Kun hevonen väistää kuolainta alakaulalihaksia jännittämällä sen henkitorvi joutuu ahtauteen eikä ilma vaihdu kunnolla, jolloin osa hiilidioksidista palaa keuhkoihin. Eli hevonen väsyy helpommin, koska se ei saa lihaksilleen happea tarpeen mukaan.

Kuinka surullisia ilmeitä kilpahevosilla näkeekään; se on niin väärin.
Hevosten itsensä kannalta on niin kurjaa, kun ne ovat niin nöyriä ja antavat niin paljon meille anteeksi. Voi kuinka toivoisin, että aina vain useampi ihminen oivaltaisi hevosen luonteen hienouden ja osaisi etsiä luonnonmukaista ja luottavaista kommunikointia ja yhteiselämää hevosen kanssa.