maanantai 28. joulukuuta 2009

kanalassa riitelyä

Tänään oli ollut Ransu kukolla kurja aamu. Se oli ottanut yhteen oman porukkansa pomo-kukon kanssa, joka on musta rokkikukko nimeltään Pjoko ( se näyttää samalta, kuin radio rockin kukko ja vemputtaa päätään sivuttain aika villin näköisesti. Pjoko on japania ja tarkoittaa tipua).
Pjoko aika lailla yrittää välttää tappeluita ;ainakin se menee itse aina väliin, jos toiset riitelee. Itse se ei tietenkään voi sietää, jos Ransu lähentelee sen kanoja ja ilmeisesti niin oli käynyt sillä Ransulla oli silmän ympärys turvonnut niin, että silmä oli kiinni. Ransun toisenkin silmän näkö on vähän kyseenalainen, sillä kesällä se riiteli pihalla Sylvesteri kukon kanssa, joka nyt talvella asuu kanalan toisessa osassa oman laumansa kanssa. Syltty oli nokkassut sitä myös silmään enkä ole varma kuinka Ransu sillä silmällään näkee. Se nimittäin pitää päätään usein vähän vinossa.
Pitelin Ransu reppanaa sylissä ja silittelin niin, että se rentoutui syliini ja selvästi nautti olostaan. Koitin syöttää sitä myös, mutta ei se suostunut mutustelemaan, vaikka laitoin ruokaa sen nokkaan. Toivottavasti sen näkö ei ole mennyt, muuten se on pakko lopettaa.

Sen nimi muuten johtuu siitä, että luulimme pitkään sen olevan kana. Se oli äitinsä ainoa syntynyt poikanen viime kesänä ja siitä näytti tulevan kaunein ruskea kana ikinä eli sen nimi oli ensin prinsessa ja lyheni sitten rinsessaksi. Yhtäkkiä sen ollessa jo aikuisen kokoinen, huomasimme sen pyrstön pitenevän yllättävästi ja pikkuhiljaa helttakin suureni.
Oliko kyseessä sukupuolenvaihdos eli kana olikin transu, koska muuttui kukoksi. ?? No, nimi lyhennettiin taas. Etukirjain pois ja kukosta, komeasta sellaisesta, tuli sitten Ransu.

Viime talven koko kanalaumani asuivat samassa tilassa ja nuoret kukot Pjoko ja Ransu ystävystyivät. Molemmat olivat vähän reppania ja kesyyntyivät ihmiseen helposti, kun joutuivat varomaan vanhan Simo- kukon komentoa. Rakensin kanalan sellaiseksi, että nuoret kukot pystyivät syömään ja juomaan ylätasolla, kun Simo kanoineen Syltyn kanssa olivat alhaalla.Välillä väistäessään vanhojen kanojen komentoa Pjoko saattoi hypätä jopa syliini tai olkapäälleni. Ajattelinkin, että pitäiskö lähteä kylille kukko olkapäällä, niinkuin jotkut pitävät etelän mailla papukaijaa.

Vanhemmilla kukoilla oli kummallinen ystävyys. Ne saattoivat jopa nukkua vierekkäin. Simo kyllä kerran vuodessa pöllyytti Sylttyä, mutta sitten kaikki taas sujui hyvin ilman riitoja.
Simo muutti sitten naapuriimme viime keväänä, kun hekin innostuivat kanoista, mutta oli ilmeisesti joutunut käärmeen hyökkäyksen kohteeksi kesällä, kun löytyi kuolleena metsästä. Pjokosta tuli sitten ykköskukko, koska se on kaikkein suurin ja Syltty on vähän reppana ja tottunut väistelemään.

Kukot muuten tanssivat kanoille niitä liehitellessään vähän samaan tyyliin kuin espanjalaisessa tanssissa miehet tanssivat. Kastanjettien ääni kuuluu siitä, kun ne avaavat siipisulkansa ja rämpyttävät sulkia kannuksellaan ja tepastelevat rytmikkäästi kaula ryhdikkäästi kaarella. Aika hienoa keimailua.

sunnuntai 20. joulukuuta 2009

kaviokuumetta ja lihashuoltoa

Kävin viimeviikolla shiatsuhoitamassa yhtä kaviokuumeista ponia. Olivat saaneet erän heinää, minkä sokeritaso oli todella korkea. Onneksi poni oli jo valmiiksi ilman kenkiä, niin paraneminen on helpompaa. On kyllä jännää kuinka shiatsulla saa jo heti nähtäviä tuloksia aikaan vaikka se myös käynnistää paranemisprosessin. Ponin ilme muuttui tyytyväiseksi ja se alkoi hoidon aikana lepuuttaa toista takajalkaa. Normaalistihan kaviokuumeinen hevonen seisoo paino enemmän takajaloillaan siirtäen painoa pois enemmän kipeiltä etujaloiltaan ja näin hevonen on hyvin jännittyneessä asennossa.
Poni oli saanut eläinlääkäriltä kipulääkkeitä ja lisäksi sille sitten annettiin homeopaattista hoitoa.
Kengättömyys on kyllä ihan ehdoton etu kaviokuume tapauksissa, kunhan kaviot on oikeaoppisesti vuoltu.
Hevosen liikkumista voidaan sitten helpottaa bootseilla, joilla voi ihan kunnollakin ratsastaa kun sen aika koittaa. Tietty siis ratsastetaan hevosella, jolla bootsit jaloissa. :o)

Kävin viimeviikolla hoitamassa taas kilpaponin lihaksia ja se olikin jo huomattavasti paremmassa kunnossa takaosan lihaksistoltaan, kuin viimeksi rankan treenin jälkeen.
Satulan alla olevat meridiaanit olivat arat viellä, joten hoitoa jatketaan ensi viikolla.
On kyllä mukava hoitaa tuttua asiakasta, kun yhteistyö pelaa ja on ollut hieno huomata isoja muutoksia ponin käyttäytymisessä ja kehityksessä kilpahevosena hoitojakson aikana. On hienoa saapua ja huomata, kun se tulee mielellään luokse hoidettavaksi ja nauttii siitä todella. Olen aivan ihastunut tuohon hevoseen. Minulla käy kyllä helpostikin niin, että ihastun asiakkaisiini. Onneksi ne ovat hevosia. :o)
Ponin ratsastaja onneksi treenaa sitä kotona harjoitellessaan paljon ilman kuolaimia, niin se on oppinut keskittymään istunnan vaikutukseen ja sitä kautta on tullut herkemmäksi ratsastaa. Se käyttää myös kroppaansa paremmin oikein ja kun ollaan saatu lihasten jumit avattua on keskiravikin ruvennut löytymään. Saas nähdä, mihin viellä yltävät.

tiistai 15. joulukuuta 2009

maastakäsittelytunti

Asiakkaani isä ja tyttärensä kävivät lauantaina maastakäsittely tunnilla ja Tippa ja Pisara olivat ensin harrastamassa. Päästimme hevoset ensin irti, jotta voisivat halutesssaan riehastella ja pisaran kanssa leikimmekin juosten ja hypähdellen. Vanha muori Tippa päätti pysyä sivussa rauhallisena.
Harjoittelimme peruutusta pienellä sormen liikkeellä molempien kanssa ja Pisaran kanssa isä harjoitteli raviin siirtymisiä ja pysähdyksiä myös hevosen ollessa irti. Tipan kanssa keskityimme ympyrällä liikkumisen ja siitä sisäkautta piruetti käännökseen. Välillä tuntuu tosi vaikealta saada oppilas hoksaamaan, mikä kehonkäytössä johtaa hevosen ymmärtämättömyyteen ihmisen pyynnön suhteen.
Suuri merkitys onkin koko olemuksella ei vain sillä, mihin liikutat käsiäsi tai käännät päätäsi ja miten jalkasi askeltavat. Itse asiassa, kun olemuksesi on luottavainen iloinen ja luotettava ja nautit liikumisestasi kuin tansisit, käytät vaistomaisesti helpommin oikeaa kehon kieltä.
On todella hieno tunne nähdä kuinka hevonen nauttii ihmisen kanssa liikkumisesta ja yhdessä olemisesta.
Viuhu halusi myös omalla vuorollaan ensin karautella ja soimme sille sen ilon. Isän ja sen yhteistyö löytyikin nopeasti. Viuhu juoksi pysähtyi ja peruutti isän näyttämän mallin mukaan irtikin ollessaan.
Tytär työskenteli Tillen kanssa. Sen kanssa onkin erilainen haaste työskennellä sen saaman kovakouraisen koulutuksen takia. Se tekee melkein liikaakin varoessaan, ettei kukaan vaan pyydä liian kovin merkein eikä satuttaisi sitä.
Siitä on tullut kyllä jo ensitapaamiseen nähden aivan ihastuttava poni. Mutta vieraiden työskennenellessä sen kanssa se helposti edellenkin on liian herkkä reagoimaan, vaikka antaakin jo joka paikkaansa levollisena kosketella ja silittää. Saimme kyllä senkin kanssa homman toimimaan eli Tillen ympyrällä liikkumaan ja piruetinkin kääntymään.

lauantai 12. joulukuuta 2009

Pikkukanalauma muuttaa

Ystäväni tuli hakemaan viimeviikolla kanat, joita oli ehtinyt jo odotella. Halusin luovuttaa ne vasta, kun eivät enää yöpyneet äitinsä turvassa. Pienet eivät sitten olleetkaan enää "pieniä" vaan noin 2/3 oikeesta koostaan.
Ystäväni olisi halunnut kaikki 5 kanaa ja kukko olisi jäänyt minulla, mutta jätin porukasta Tuisku- kukolle yhden siskoista kaveriksi. Se on ollut kyllä hyvä ratkaisu, sillä ne nukkuvat orrella vierekkäin ja puuhaavat muutenkin kaikkea kimpassa. Tuiskulla olisi ollut rankkaa elämää yksinään sillä äitikanat komentelevat erityisesti kukonpoikia eikä se olisi saanut turvaa mistään. Vanha kukkokin pitää tietysti asemastaan huolta.
Onneksi on nyt sisko ja sen veli.
Kanatkin kaipaavat hyväksyntää ja seuraa toisiltaan ja kaikkien kanssa ei vaan tulla toimeen niinkuin ihmisporukassakin käy.
Kanojen elämästä onkin otettu paljon vertauksia ihmiselään kuten: ei kukko käskien laula, akat puhuu kun kanalauma, huutaa kuin päätön kana, kukkona tunkiolla, nokkimisjärjestys ja säästöihin tarvitaan pesämunaa. Noi nyt tuli mieleen. Onkohan viellä muitakin?
Noi kaikki pohjaa kanalauman elämään ihan oikeesti. Esim. päättömän kanan huuto on kuulemma kammottavan kovaa ja kana ei muni vapaana ollessaan samaan paikkaan, jos pesä on tyhjätty. Jos pesään jättää yhdenkin munan kana munii sinne uudestaan.

maanantai 7. joulukuuta 2009

Tirlittan tunnilla

Tille oli pitkästä aikaa taas tunnilla. Se on ollut lomalla ja tehnyt vaan kävellen jotain harjoituksia, koska on kärsinyt jännevammasta.
Edelleenkin vain kävelimme ja ratsastaja harjoitteli peruutusta maastakäsin pienellä sormen liikkeellä ennen ratsautumista ja voi sitä onnen tunnetta, minkä hän koki, kun hevonen oppi niin nopeasti.
Teimme sitten käyntimaastolenkin, minkä itse kuntoillakseni kävelin. Oli ihana tunnelma, kun maa ja puut olivat valkoisena ja metsä niin rauhallinen. Kaikki me olimme lenkkiin tyytyväisiä myös hevonen vaikutti ehdottomasti tyytyväiseltä.
Ratsastaja mietti lenkin aikana, kun aikoo mennä maastoilemaan kaverinsa kanssa tallille, missä kuolaimia käytetään, että hän heittäytyy tyhmäksi ja sanoo siellä, ettei osaa näitä edes pukea, kun on mennyt ilman niitä ja että, miten ohjia pidetään kuolainten kanssa, ettei hevosen suuhun vaan satu.
Saas nähdä, mielenkiinnolla odotan, että miten siellä reagoidaan. Toivon, että pikkuhiljaa saisin mahdollisimman monia miettimään, mitä kaikkea se kuolain siellä hevosen suussa saakaan aikaan.