Tirlittan tunnilla

Tille oli pitkästä aikaa taas tunnilla. Se on ollut lomalla ja tehnyt vaan kävellen jotain harjoituksia, koska on kärsinyt jännevammasta.
Edelleenkin vain kävelimme ja ratsastaja harjoitteli peruutusta maastakäsin pienellä sormen liikkeellä ennen ratsautumista ja voi sitä onnen tunnetta, minkä hän koki, kun hevonen oppi niin nopeasti.
Teimme sitten käyntimaastolenkin, minkä itse kuntoillakseni kävelin. Oli ihana tunnelma, kun maa ja puut olivat valkoisena ja metsä niin rauhallinen. Kaikki me olimme lenkkiin tyytyväisiä myös hevonen vaikutti ehdottomasti tyytyväiseltä.
Ratsastaja mietti lenkin aikana, kun aikoo mennä maastoilemaan kaverinsa kanssa tallille, missä kuolaimia käytetään, että hän heittäytyy tyhmäksi ja sanoo siellä, ettei osaa näitä edes pukea, kun on mennyt ilman niitä ja että, miten ohjia pidetään kuolainten kanssa, ettei hevosen suuhun vaan satu.
Saas nähdä, mielenkiinnolla odotan, että miten siellä reagoidaan. Toivon, että pikkuhiljaa saisin mahdollisimman monia miettimään, mitä kaikkea se kuolain siellä hevosen suussa saakaan aikaan.