Unohdun usein liiankin pitkiksi ajoiksi "kapulaan" (=yhdistetty kanala ja pupula) seuraamaan kanojen ja pupun touhuja. Vanhin kukkomme on niin kesy että on mielellään jopa sylissä ja nukahtikin kerran tyttäreni syliin pihatuolissa.
Elo/syyskuun vaihteessa syntyneet poikaset ovat jo melkein aikuisen näköisiä, mutta ottavat vielä vähän turvaa ja neuvoja äideiltään. Porukassa on yksi kukonpoika, joka selvästi saa tiukemman kasvatuksen kuin tytöt. Varsinkin vanhempi kanaäiti, komentelee sitä välillä niin, että se menee oman äitinsä helmoihin suojaan. Vanhempi kukko ei suostu päästämään sitä syömään kanssaan yhtä aikaa.
Kanani ovat niin mukavia, kun ovat tottuneet ihmisten seuraan. Ne ovat ehkä myös vähän hemmoteltuja, sillä jos vien niille vaan perusrehuja, ne tulevat nokallaan kokeilemaan käsiäni ja vaatteitani, että mistä löytyisi jotain herkumpaa.
Silloin kun niiden siipisulat lisääntyivät oli hauska seurata niiden leikkejä aamuruokailun jälkeen: Ne ottivat vauhtia ja nousivat hetkeksi pikku siivilleen ja törmäilivät tahallaan toisiaan päin. Ja voi sitä keikailua, kun ekoja kertoja pääsivät nousemaan orrelle. Pitkään ne silti yöunille mennessään pyrkivät myös orrella äitiensä siipien suojaan.
Ajatelkaa, että hauduttamossa kasvaneet tiput eivät ikinä pääse äitinsä lämpöön ja turvaan eivätkä äiti kanat saa huolehtia ja opettaa piikkuväelleen kanan elämän tärkeitä asioita,
mistä yksi on kuopiminen ruokailuun yhteydessä. Vanha Kaisa -kana pitää kuopimista erityisen tärkeänä (se piti huolta, että myös Ruusan poikaset oppivat asian) ja niinpä rehuastian eväät ovat usein ympäriinsä, kun pikkuväki ruokailee.
Kun kananpojat ihan pieninä ovat äitinsä siipien suojassa, niitä ei näy ollenkaan, kunnes joku saa ne uteliaina kurkkimaan, niin että niiden päät tulevat näkyviin äidin sulkien seasta mistä päin miilloinkin. Silloin äitikana näyttää monipäiseltä ja erittäin hauskalta.
Kanoilla on myös erittäin monipuolista ääntelyä, kun ne keskustelevat. Olen itse jo aika paljon oppinut minkälainen ääni tarkoittaa mitäkin ainakin osittain. Onkohan kukaan tutkinut kanan kieltä?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti