Ystäväni tuli hakemaan viimeviikolla kanat, joita oli ehtinyt jo odotella. Halusin luovuttaa ne vasta, kun eivät enää yöpyneet äitinsä turvassa. Pienet eivät sitten olleetkaan enää "pieniä" vaan noin 2/3 oikeesta koostaan.
Ystäväni olisi halunnut kaikki 5 kanaa ja kukko olisi jäänyt minulla, mutta jätin porukasta Tuisku- kukolle yhden siskoista kaveriksi. Se on ollut kyllä hyvä ratkaisu, sillä ne nukkuvat orrella vierekkäin ja puuhaavat muutenkin kaikkea kimpassa. Tuiskulla olisi ollut rankkaa elämää yksinään sillä äitikanat komentelevat erityisesti kukonpoikia eikä se olisi saanut turvaa mistään. Vanha kukkokin pitää tietysti asemastaan huolta.
Onneksi on nyt sisko ja sen veli.
Kanatkin kaipaavat hyväksyntää ja seuraa toisiltaan ja kaikkien kanssa ei vaan tulla toimeen niinkuin ihmisporukassakin käy.
Kanojen elämästä onkin otettu paljon vertauksia ihmiselään kuten: ei kukko käskien laula, akat puhuu kun kanalauma, huutaa kuin päätön kana, kukkona tunkiolla, nokkimisjärjestys ja säästöihin tarvitaan pesämunaa. Noi nyt tuli mieleen. Onkohan viellä muitakin?
Noi kaikki pohjaa kanalauman elämään ihan oikeesti. Esim. päättömän kanan huuto on kuulemma kammottavan kovaa ja kana ei muni vapaana ollessaan samaan paikkaan, jos pesä on tyhjätty. Jos pesään jättää yhdenkin munan kana munii sinne uudestaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti