Tänään kesken pihatouhujen huomasin Sylvesteri kukon olevan kadoksissa ja lähdin etsimään heti sitä sisältä kanalasta. (kanat ovat nimittäin ulkoilleet nyt vapaana pihassa)
Ensin en sitä huomannut ja pelkäsin jo jonkin pedon sen napanneen, kunnes yht`äkkiä huomasin liikettä oudossa paikassa. Syltty parka oli jäänät jalastaan kiinni ladossa olleen pressun reunaan ja roikkui pää alaspäin.
Otin sen heti syliini ja kieputin jalan irti ansasta. Menin kukko sylissäni sisälle hakemaan sille parempaa syötävää ja tutkimaan sen vaivoja. Onneksi Syltty on ollut kesy sylikukko jo poikasesta lähtien eli sen hoito oli helppoa.
Kipeälle jalalleen se ei kärsinyt laittaa painoa, ja laskin sen lattialle odottamaan, kun hain sille majapaikaksi gerbiilien vanhan häkin. Laitoin kangasta sinne pehmukkeeksi jaa tyytyväisenä se siihen kellahti.
Se on nyt nukkunut ja syönyt herkkuruokia sisällä keittiössä koko päivän ja vähän jo nousi jaloilleen. Ehkä huomenna se jo jaksaa taas muiden kanssa touhuamaan pihalle.
On se vaan niin suloinen, kun se herättyään pehmeällä äänellä pyytää syötävää ja aivan syvässä unessa se vetää sikeitä pää niskahöyhenien suojassa. Melkein tekisi mieli opettaa se sisäkukoksi, mutta ei nyt mopolla mahottomiin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti