kouluratsastus

Surullista, mihin ratsastus onkaan menossa tai jäämässä. Hevosen muodoksi kilpailuissa hyväksytään ja jopa pidetään hyvänä sitä, että hevonen on kuolaimen takana.
Kouluratsastussäännöissähän sanotaan, että koottaessa hevosen kuono lähestyy luotilinjaa ja niskan kuuluu olla korkein kohta eli pään ei pitäisi edes olla luotilinjalla.
Silti SM-kultaa voittaa ratsukko jonka korkein kohta löytyy kaulalta ja kuono on melkein rinnassa kiinni. Kouluratsastussääntöjä pitäisi siis muuttaa, vai kuinka?
Lähes kaikissa kuvissa hevoslehdissä "huippuratsastajien" hevoset kulkevat kuolaimen takana.
K.o. muotoon hevonen pääsee vain jännittämällä alakaulalihaksiaan.
Silloin kun niska on rento ja hevonen kantaa painoaan oikeaoppisesti takajaloillaan, pää putoaa alas eikä pysty menemään luotilinjan taakse. Ja tämän muodon saa aikaiseksi myös ilman kuolaimia.
Kun hevonen väistää kuolainta alakaulalihaksia jännittämällä sen henkitorvi joutuu ahtauteen eikä ilma vaihdu kunnolla, jolloin osa hiilidioksidista palaa keuhkoihin. Eli hevonen väsyy helpommin, koska se ei saa lihaksilleen happea tarpeen mukaan.

Kuinka surullisia ilmeitä kilpahevosilla näkeekään; se on niin väärin.
Hevosten itsensä kannalta on niin kurjaa, kun ne ovat niin nöyriä ja antavat niin paljon meille anteeksi. Voi kuinka toivoisin, että aina vain useampi ihminen oivaltaisi hevosen luonteen hienouden ja osaisi etsiä luonnonmukaista ja luottavaista kommunikointia ja yhteiselämää hevosen kanssa.